tiistai 4. lokakuuta 2011

Sukkia ja pipoja

Kudoin muutaman aikuisen pipon tuolla vauvan myssymallilla. Aikuisten mallissa korvaläpät voi kääntää ylös päin ja näin pipo ei ole aivan munankuorena pään ympärillä. Toinen pipo lähtee ystävän miehen siskolle kokeiluun ja toinen lila pipo odottaa omaan päähän kunhan tulee hieman viileämpää. Pipot on tehty kaksinkertaisesta langasta ja uskon, että ne ovat talvella lämpimät. Lanka on tuollaista mohairlankaa, jossa on kiiltävää lankaa seassa, kuvassa se ei näy kovin hyvin.




Sukat olen kutonut ihanasta Novitan tico tico -langasta. Toiset sukat kudoin kaksinkertaisesta langasta ja toiset yksinkertaisesta langasta. Lanka on aika ohutta joten yksin kertaisten kutomiseen meni suht kauan aikaa. Kaksinkertainen lanka meni hyvin kohdalleen ja värit vaihtuvat langoissa yhtä aikaa. Käytän villasukkia koko talven ja sen vuoksi niitä saa olla useammat parit. Tosin sukkalaatikko pursuaa jo nyt vähän yli eli seuraavat sukat taidan tehdä jollekin kaverille vaikka joululahjaksi.

Tässä tico tico-langassa oli ihanat värit. Olen alkanut tykkäämään tuosta oranssista ja keltaisesta. Ainakin sukkiin ne värit sopivat.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Puikot kuumana

Yksi pipo odottaa valmistumista, mutta jotenkin tuntuu kankealta saada se valmiiksi. 16 kerrosta pitäisi neuloa ja se olis siinä... kuulostaa raskaalta. Sen sijaan sain eilen automatkalla Laihialle ja takaisin kudottua tumpun itselleni ja tänään sain toisen tumpun valmiiksi. Nyt sitten odottelemaan tumppukelejä. Tumput on kudottu tumman harmaasta 7 veljestä ja viininpunaisesta mohair- langasta. Mohair lanka on kaksinkerroin, koska yksistään se olisi ollut liian ohutta. Tumput olisivat saaneet olla himpun verran isommat. En ymmärrä mikä siinä on, että pihtailen aina tumppuja kutoessa ja tumpuista tulee pikkasen pienet.

Nyt taas puuttuu inspiraatio. Lähden hakemaan sitä pihalle. Joku oranssi lanka voisi antaa uutta ilmettä tälle syksylle.... hmmm pitää laittaa korvan taakse.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Virkattu maatuska ja maatuskapalapelit

Pipoja tuli kudottua muutamat, vielä ehkä muutamalle olisi tilausta. Pipojen kutominen on vaan kauhean tylsää. Toisaalta kun olen kokeillut uusia lankoja niin kutominen on ollut ihan mielenkiintoista. Tämän syksyn hittinä oli tuo hopeinen kiiltävä lanka.

Koska kädet syyhyävät näin syksyisin kovasti, niin ihottuman kuin tekemisen puutteen takia googlasin virkattu maatuska englanniksi. Löysin ohjeen josta tuli tällainen mummeli.



Tästä linkistä voi tarkastella tuota ohjetta http://erikatricroche.blogspot.com/2010/03/matrioska-chaveiro.html
Sivustolta näyttää löytyvän muitakin ihania juttuja.

Piirsin tussilla myös tällaisen palapelin. Palapelipohjat on ostettu Lidlistä aikaa sitten. Niihin piirtäminen on hieman hankalaa enkä oikein ollut tyytyväinen tähän. Tuo vaaleansininen tussi levisi kauheasti koska palapelin pinta on sellaista kiiltävää kartonkia. En ole myöskään tyytyväinen tuohon taustaan... se on ihan hölmö. Lapsi kyllä kokosi palapelin kertaalleen ja oli aika haastava.



Sain toisenkin maatuskan valmiiksi. Aikamoinen homma tuollaisessa pienessä mummossa. Nyt alkoi käsi ihan särkeä. Mutta ihan kivan näkösiä nuo on... Odottelen tässä Viipurin matkaa ja kassillista ihania maatuskoja :) Saas nähdä miten se onnistuu.

Lisään tänne vielä toisen palapelin jonka sain yöllä valmiiksi. Tähän olen vähän tyytyväisempi, mutta kuviointi ei ihan ole kohdallaan. Yritetään kasata tämä ilalla tyttären kanssa.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Pipoja

Vihdoin on löytynyt puikot käteen ja olen innostunut kutomaan pipoja. Kudoin pikkuisen pipon tulevalle kummitytölleni, mutta taisi olla aika iso vaikka kuinka yritin tehdä pientä.

Sitten kudoin omalle tyttärelleni pipoa, mutta siitä tuli niin iso, että se sopii omaan päähäni. Seuraava pipo taas oli pieni ja se meni pikkuiselle 1v tytölle. Kolmas pipo onnistui olemaan sopiva oman tyttären päähän. Nyt puikoilla tulossa hieman alle 1v tytölle pipo... ties kenen päähän se sitten sopii.

Pipon kaava on vauvanpiposta muokattu oma versio.

Virkkaustyöt odottaaa valmistumista. Muutama dodo ja kissa valmistuvat toivottavasti tässä syksyn aikana. Olisi taas aihetta keksiä jotain uusia tuulia, mutta ne tulee yleensä yllätyksenä, joten niitä odotellessa...


tiistai 9. elokuuta 2011

Perunoita torilta

Pitkä kuuma kesä alkaa olla takana päin. Ulkohommissa on nahka palanut vaikka pään päällä on ollut varjo. Uuden perunan myynti alkaa juhannusviikolla ja sillon toripöydälle ilmestyy Timo peruna, joka on vaaleankeltainen hyvän makuinen varhaisperuna. Timo jauhottuu syksyä kohden, ehkä näin elokuun paikkeilla siitä voisi tehdä jo perunamuusia. Juhannuksen jälkeen myyntiin tulee monien suosikki peruna Siikli. Siikliä kysellään heti kun perunanmyynti alkaa, mutta valitettavasti Siikli kypsyy hieman Timoa hitaammin niinpä sitä saa odottaa muutaman viikon kauemmin. Pöytään ilmestyy myös uusilajike Annabelle ja vanha tuttu Rikea, nämäkin lajikkeet ovat kiinteitä keltaisia perunoita ja näistä ei muusia kahean helposti synny.

Siiklin myynnin kiihtyessä Timoa menee yhä vähemmän ja vähemmän. Tämän vuoden uusi lajike Annabelle teki kyllä hyvin kauppaa ja muutamia Timon kannattajiakin kävi tasaiseen tahtiin. Kiireisimpinä päivinä torimyyjä ei ehdi aamupalalle eikä vessaan, mutta mitä enemmän asiakkaita kiskalla käy niin sitä nopeammin aika kuluu.

Meidän `Lopen perunaa` kojulla käy ihania asiakkaita. Asiakkaita on monien vuosien takaa vakioasiakkaina ja tänä kesänä on ollut harvinaisen paljon myös ihan uusia asiakkaita. Myös ulkomaalaisia ja suomenruotsalaisia on ollut huomattavasti enemmän kuin aijempina vuosina. Vakioasiakkaat ovat mukavia ja kehuvat hyviä perunoita, myynti työ on helppoa kun tietää myyvänsä hyvää.

"Pieni kappa keskikokoista Siikliä" on yleisin tilaus, mutta välillä joutuu pussittamaan useamman pussin perunoita häihin, hautajaisiin tai vaikka rippijuhliin.



Meitä on kaksi vakio työntekijää Mari ja minä. Perjantaiksi ja lauantaiksi yritetään saada apukäsiä edes parin tunnin ajaksi, ettei homma mene ihan pyörremyrskyksi. Kesä lauantait ovat kiivasta perunanmyynti aikaa. Alkukesästä pään sisäinen laskin toimii hekosti, mutta tässä vaiheessa elokuuta laskut sujuu leikiten. Toki joskus tulee annettua väärin rahasta takaisin, mutta onneksi asiakkaat huomaavat virheet jos en itse huomaa.

Voiko siis parempaa kesätyötä olla kuin perunanmyynti? Eipä ole tullut vastaan.



lauantai 23. heinäkuuta 2011

Vauvaviittomat

Olen viittonut tyttäreni kannsa siitä lähtien kun tyttö oppi istumaan. Vauva viittomat on viittomakielen yksittäisiä viittomia ja meillä on ollut käytössä myös muutama oma, itse keksitty viittoma.

Ensimmäisen viittoman tyttö viittoi 8 kuukauden iässä. Tuo viittoma oli koira. Myöhemmin luin kirjan vauvaviittomista joissa kehoitettiin aloittamaan viittomat sellaisista viittomista, jotka viitotaan lähellä kasvoja ja koira ei sitä ole koska viitotaan reiteen. Tyttö kuitenkin viittoi koira kun katseli ikkunasta naapurin koiria. Kissa viittoma oli myös ensimmäisiä mitä tyttö oppi. Harmittaa etten nauhoittanut aikaisemmin tytön viittomia mutta tässä on video, jossa tyttö on 1v 4kk ja viitotaan kaikkia sanoja mitä muistin.

Video on siitä hauska, että siinä näkee kuinka lapsi ei käytä viittomaa jos osaa sanoa sanan. Tyttö ei ole koskaan viittonut pappa, koska on osannut todella varhain sanoa pappa, eikä tyttö viito tällä videolla mamma koska osaa sanoa sen. Mustikan tyttö viittoo mansikkana ja kalan hän viittoo ensin kilpikonnana kunnes näkee minun viittovan kala.

En oikein tiedä miksi meillä on viitottu. Tyttö on ollut kova viestimään ja huitomaan käsillä vauvasta asti. Ihmettelin miksi vauva huitoo käsillä 4kk vanhana ja päädyin tulokseen että vauvalla on asiaa. Viittomien ansiosta olen myös päässyt katsomaan mitä pienen tytön päässä liikkuu ja kuinka hyvin hän ymmärtää asioita vaikka ei vielä puhukkaa.

Nykyään meidän 3v tyttö puhuu loputtomasti joten manailut, että lapsi ei opi puhumaan jos käytetään viittomia on aika aiheeton meillä. Tyttö tykkää viittoa vielä nykyäänkin joitain tiettyjä viittomia kuten "pissa pottaan" ja "auton avaimet". Viiton vieläkin lapselle `kuuntele´ viittomaa jos haluan että lapsi keskittyy ja kuuntelee minua tarkalleen. Viittomia siis käytetään puheen yhteydessä eli tarkoitus ei ole viittoa mykkänä vaan puheen seassa.

Vastaan mielelläni kysymyksiin jos sellaisia herää.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Tämän päiväinen ruokani

Huom! Tämä ei ole mikään ruokablogi, mutta tahdon jakaa kanssanne tämän hyvän, ehkä hieman monimutkaisen reseptin jonka olen kasannut ystäväperheen isältä saamista ideoista ja liittänyt siihen vielä omat herkkuni.

Punajuuripaiston on hieman aikaa vaativa, mutta helppotehdä. Paistos kannattaisi tehdän edellisen päivan jämistä, mutta on niin hyvää, että jaksan valmistaa sen alusta loppuun pelkästäänkin. Varsinkin tällaisina päivinä kun muksu on mammalassa ja aikaa on runsaasti.

Ensin kuorin ja pilkoin punajuuret ja laitoin ne kiehumaan. Ne saavat kiehua parikin tuntia. Hetki sitten otin tunnin päikkärit ja punajuuret kiehuivat koko ajan miedolla lämmöllä. Sitten laitetaan kiehumaan miedolle lämmölle paseerattu tomaatti, joka saa kiehua noin puoli tuntia, jonka jälkeen siihen lisätään kerma ja annetaan kiehua vielä toinen puolituntinen. Tässä samalla ruskistin jauhelihan ja leikkasin tuoretta basilikaa ja oregaanoa ja ison kasan juustoa.

Lempilautanen esiin, siihen punajuurisosetta (soseutettu sauvasekottimella ja jätetty isompia paloja sekaan), sen jälkeen jauheliha, tomaattikastike, yritit ja juusto. Lautanen hetkeksi uuniin 10min tai vähemmän ja sitten lautanen jäähtymään. Pitää malttaa, että lautanen jäähtyy kunnolla ettei sormet pala. Tämä annos on yhdelle mutta sen voi tehdä myös isompaan piirakka vuokaan niin siitä riittää useammalla. Tein vain itselle koska mies ei ole yhtä innoissaan tästä ruusasta kuin minä.

Sitten herkuttelemaan!


Salaattilautasella tomaattia, paprikaa ja kaalisalaattia (majoneesillä)















Suosikkilautanen (ruoka maistuu aina paremmalta suosikkilautaselta)
















Punajuuret ja jauheliha.



Kastike ja yritit.














Juusto päälle ja uuniin.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Nykyajan linnut

Heti alkuun muutama sana minusta. En ole luontokuvaaja, kuvaan mieluiten ihmisiä ja tapahtumia. Sen vuoksi tämän jutun kuvat ovat aika huonolaatuisia, mutta toivottavasti niistä selviää ajatus.

Toisekseen en ole mikään kasvi- tai lintutieteilijä vaikka isän puolen suvussa tällaisia tieteilijöitä on. Erotan naakan, variksen ja harakan ja tietyn määrän pikkulintuja. Muistan, että lapsena setäni rengasti lintuja Tuulikki mummon pihassa. Ja Tuulikki mummo ruokki, ehkä vähän naapurienkin harmiksi naakkoja pihallaan. Kuulin joskus käytettävän sanaa naakkamummo. Naakkamummo elää käsitteenä vieläkin sillä juuri yksi vanha luokkakaverini kysyi vieläkö se naakkoja syöttävä mummo asuu siellä asevelikylässä.

Se miksi kiinnitän huomiota lintuihin ja muihin luonnon tapahtumiin johtuu varmasti sukurasitteesta. Lintu- ja kasvikirjat ovat aina käden ulottuvilla ja tiettyjä neuvoja kuten: Keväisin ei kannata törmätä pöllöön ja lokitkin ovat agressiivisiä pesimisaikana, olen kuullut monta kertaa.

Mutta tässä mielestäni hauskimmat yksityiskohdat jotka olen huomannut lähi vuosina:







Liikennepylväät ovat ilmeisesti ihanteellisia pesärakennus paikkoja. Tuossa tiellä jossa tuo pikkulinnun pesään lento on kuvattu on muutamalla muullakin linnulla pesä lampussa. Tänä vuonna huomasin ensimmäistä kertaa tuollaisen naakan pesän.

Kaikenlaista sitä tänne kirjottaa, mutta joskus on kiva pysähtyä katselemaan ympärille ja huomata jotain uutta.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Viestejä vaatekomerosta

Vaatekomeron siivoaminen ja järjestäminen on ikuista puuhaa. Sitä ei saa koskaan valmiiksi tai jos saa sellaiseksi että siellä pystyy kääntymään niin viimeistään kahden viikon päästä komero on ovelle asti täynnä. Pienessä asunnossa komerolla on valtava merkitys, mutta miksi tuota kaatopaikkaa ei saa koskaan järjestykseen?

Löytyy vaatteita joita ei raaski heittää pois, sellaisia jotka ovat isoja, pieniä tai juuri sopivia, mutta väärän värisiä. Käsissä pyörii monta vaatetta, kenkää ja tavaraa ja pää yrittää keksiä niille jonkin sijoituspaikan. Miksi on niin vaikeaa heittää tavaraa roskiin tai keräykseen? Miksei kirppis laatikko tule koskaan täyteen? Ne kerrat kun olen raivopäissäni heitellyt tavaraa roskiin tuntuivat hyvältä, mutta nyt on taas sellainen kausi ettei mistään pysty luopumaan. Niin ja tila loppuu siis kesken.

Päätin tänään kuitenkin jätjestää edes hieman komeroa, niin että tietäisin edes vähän missä mikäkin tavara on. Tuollainen hieman siivoaminen on kuitenkin mahdottomuus ja niinpä tästä siivouskerrasta meinasi tulla jätti urakka. Sain kuitenkin taivuteltua itseni järjestämään vain 4 vai 5 laatikkoa. Kirjoitin laatikoiden kylkeen viestejä itselleni, ihan vaan siksi, että tietäisin edes jotain laatikoiden sisuksista.





Vaatekomeron järjestäminen on siis yhtä ikuista taistelua. Toisaalta siitä voisi myös tehdä taidetta niin kuin Tuulikki mummoni teki. Alla olevassa kuvassa on mummon liinavaatekaappi, jossa hän on koristanut jokaisen pinon pään ruusukkeella. Tulisihan tuosta hyvä mieli jos komero olisi kauniisti koristeltu. Päämääränä pidän kuitenkin sitä, että turhaa tavaraa saataisiin pois ja säilytettäisiin vain tarpeellinen. Mistä kumpuaa tällainen pula-aja meininki, että kaikki tavarat pitää säästää jos niitä sittenkin tarvittaisiin joskus. Sitten taas on käynyt myös niinkin, että vanhat kaapissa lojuneet tavarat ovat saaneet uuden elämän, esimerkkinä vaikka se 20 vuotta mammalan kaapissa seisonut sohvakangas, josta tein nyt kauppakasseja ja ihania pussukoita.


Neuvona siis: Älä heitä mitään pois, huomenna voit tarvita sitä! Tai: Yhtään tavaraa et täältä mukaasi saa! Miksi siis jemmailet turhuutta?

Nyt lähden etsimään silmälasejani... ne ovat aina hukassa. Kukakohan insinööri keksisi tähänkin helpotusta :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kahvinkeittämisen taidetta

Joskus elämässä kannattaa tehdä yksinkertaisista, arkisista asioista monimutkaisia ja paljon vaivaa vaativia. Yksi tällainen arkinen asia josta halusin tehdä taas uudelleen taidetta on kahvin keittäminen. Isäni toi minulle paketillisen tumma paahtoista kahvia ja se maistui niin hyvältä, että muistin kuinka ennen vanhaa keittelimme pannukahvikeittimellä kavit ja nautimme siitä.

Kahvipannu oli hieman epäkunnossa, mutta se saatiin kuitenkin korjattua kohtalaisesti. Kannun kannen luukku oli irronnut ja se laitettin takaisin. Luukku falskaa jos pannua pitää pitkään täydellä teholla levyllä, mutta jos pannun laittaa vähän sivuun hellalla niin luukun tiiviste kestää.

Laitan yleensä kahvinkeittien valmiiksi illalla, että aamulla saan painaa sen vain päälle. Niin tein nytkin, laitoin kahvipannun tarvikkeineen valmiiksi aamua varten.




Täytyy kyllä myöntää etten jauhanut aamulla pavuista kahvia vaan laitoin pannujauhatusta. Mutta myllyä pääsee käyttämään myöhemminkin ja ajattelin että siitä tulee kivaa puhaa lapselle. Pannumyssyn ompelin sinä aikana kun kahvi pulputteli. En tiedä onko tuo myssy ihan oikeanlainen eli pitääkö se pannun lämpimänä, mutta on nyt ainakin jotain.

Siitä en sitten tiedä onko kahvi sen parempaa tällä tavalla vai tavallisella kahvinkeittimellä. Enkä tiedä kannattaako tällaisesta arkisesta asiasta tehdä näin monimutkaista. Kaikki kun hoituisi pelkällä napin painalluksella eikä tarvitsisi olla koko ajan passissa hellan vierellä. Toisaaltaan vanhat esineet näyttävät ja tuntuvat "mummolta". Väkisinkin mieleen tulee puuhella ja vanhat kahvikupit. Sitä en muista joiko Tuulikki mummo koskaan kahvia, mutta kahvimyllyn hän omisti. Mariitta mummo taas juo kahvia ja kahvihetket neljän sukupolven kanssa jäävät varmasti mieleen.


Meillä lapsi saa myös kahvia. Kupin pohjalle lorautetaan pikku tilkka kahvia ja loput laitetaan maitoa. Tässä kuvassa ollaan vappukahvien jälkeen mammalassa.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Kissa klubi

Amigurumisilmät meren takaa saapuivat. Ihmeellistä, että niiden tilaaminen rapakon takaa tulee halvemmaksi kuin täältä kotikaupungista ostaminen.Ostin myös pari kerää uutta lankaa joten kissa villitys jatkuu.


Lainasin myös serkulta kirjan jossa oli virkatut kesätossut ja ajattelin kokeilla niidenkin tekemistä. Kuulemisiin rakkaat lukijat :)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Uusi amigurumi

Löysin tällaisen ihanan kissan ohjeen eräästä kirjaston kirjasta. Tosin muokkasin ohjetta aikalailla uudenlaiseksi. Tein kissalle jalkaan kengät ja ohjeen mekko ei oikein istunut kunnolla joten sitäkin muokkasin samalla kun virkkasin. Tämä on siis kissan ohje, mutta mielestäni jotkut näistä kissoista näyttävät hiiriltä. Mies sanoi, että se johtuu korvista. Kissan korvista pitäisi tehdä terävämmät ja hiirellä on pyöreät korvat. Tyttäreni sanoi kyllä myös, että nukke näyttää kissalta.



Tein muutaman kissan lisää ja näille uusille kissoille tein peukalotkin. Se mihin kissa peukaloa tarvitsee on minullekin vielä mysteeri, mutta halusin kokeilla peukalon tekoa kun olen jossain ohjeessa sellaisenkin nähnyt. Nämä peukalot tulivat kyllä ihan päästäni, eli eivät ole tehty minkään ohjeen mukaan.




Ihastuin näihin kissoihin niin että taidan loput langat käyttää näihin. Lankoja kyllä riittää niin pitkäksi aikaa, että tämäkin innostus hiipuu. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että silmät puuttuvat. Lähetin tällä viikolla tilauksen USA:han ja nyt vain odotellaan koska silmät saapuvat. Yhdelle kissalle laitoinkin nuo isommat silmät, mutta en oikein tiedä ovatko ne ihanat vai kamalat...

Yllättävän monta harjoitustyötä pitää tehdä ennen kuin olen tyytyväinen tulokseen. Kaikissa kissoissa on jotakin parannettavaa. Täytyy myös käydä ostamassa avaimenperärenksuja, että saan sellaisen kiinnitettyä nuiden päähän.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Maalausprojekti lapsen kanssa

Eli sain lapsena kummisedältäni tällaisen lokerikon jossa pidin kaiken maailman koriste-esineitä. Tämä kaivettiin mammalan varastosta ja kaapista löytyi Tikkurilan trendivärit 2006-2007 näytemaaleja. Lapsi oli auttamassa maalaamisessa, mutta suurelta osin minä tämän maalasin... projekti on ollut kesken nyt jo monta viikkoa eli mukavaa, että sain sen valmiiksi.




Näistä saatiin uusi koti pikku poneille. Poneille piti tehdän sängyt koska tyttäreni halusi, että ponit nukkuvat. Maatuskan kuvia leikattiin kankaasta ja liimattiin ponien seinälle. Timantit koristavat myös seiniä. Tyttö halusi, että lokerikko on vain poneille, mutta äiti kävi salaa laittamassa myös pikku Hello Kityt tuonne.



maanantai 18. huhtikuuta 2011

Mitäs sitten?

Olen piirtänyt maatuskoja tarpeeksi, olen virkannut amigurumeita tarpeeksi ja kiintiö pussukoihinkin on tullut täyteen. Tosin ostin viikonloppuna kirppikseltä vetoketjuja siinä toivossa, että tekisin vielä lisää noita pussukoita. Pitsit puuttuvat ja meidän kylän pitsikaupasta loppui tuo nätti pitsi.

Toisaalta tunnen, että nyt olen saanut tarpeeksi aikaiseksi, eikä ole jäänyt tekemättömiä hommia roikkumaan... ainiin! Nyt muistin, että yksi maalaushomma on kesken. Täytyypä ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä se vaikka huomenna valmiiksi. Lääkäri kyllä totesi minulla poskiontelontulehduksen, mutta tuskin se haittaa maalaushommia.

Olen saanut lapsena kummisedältäni sellaisen puisen lokerikon, jota maalaan tyttärelleni. Hän saa laittaa sinne pikkuiset hepat ja Hello kittynsä. Lisään kuvat tänne vähän myöhemmin. Pitää nostaa projekti tuolta parvekkeelta esille etten unohda.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Omelukoneen neula menee poikki

Jotain vikaahan tuossa ruksuttimessa on... Olen ommellut pussukoita joita olisi tarkoitus mennä myymään johonkin myyjäisiin, mutta ompelukone sanoo vain naks kun yritän ommella... No täytyy yrittää sitä saada kuntoon ennen kuin kaikki neulat ovat rikki.

Kävin myös ystävälläni ompelemassa pussukoiden saumat saumurilla ja se vasta olikin hauskaa... en muista että olisin saumuria käyttänyt ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta hauskaahan tuo oli...

Pohdin tässä vain, että mitä tällaisista pussukoista kehtaa myyjäisissä pyytää. Itselläni on jo vaikka kuinka monta pussukkaa käytössä. Säilyttelen niissä muistikirjaa, silmälaseja ja sykemittaria. Kohta koko kangas on varmaan käytetty. Kangas on siis 70-luvulla hankittu meille sohvakankaaksi ja on hyvä kuntoista. Muutaman kauppakassin tuosta vielä saa. Se on kyllä mukava tunne kun pääsee käyttämään kangasta joka on lojunut 30 vuotta kaapissa tyhjän panttina.

Lapsen kanssa kotona

Muistan itse tykänneeni lapsena tiskata. Oli kivaa kun tuli vaahtoa ja sai harjata laseja puhtaaksi. Oma tyttäreni pitää myös tiskaamisesta, mutta minun mielestä se on hieman raskasta. Vettä leviää väkisinkin joka paikkaa ja koko tyttö on aivan märkä.

Tässä eräänä päivänä löysin vanhat lasipurkit jotka kaipasivat tiskausta ja päästin tytön tosi hommiin. Puolituntia tyttö läträili vedellä ja tiskasi purkkeja. Yllättävää ettei vettä löytynyt kamalasti lattialta ja pärjättiin yhdellä pyyhkeellä. Ainoa miinus tässä harrastuksessa on että vettähän siinä kuluu, mutta jos äiti ottaisi vaikka vähemmän suihkuja niin saataisiin tasoitusta sieltä.


Lapsen kanssa kaupassa

Kaikki vanhemmat ja jopa ihmiset joilla ei ole lapsia ovat varmasti samaa mieltä siitä, että joskus kauppareissu lapsen kanssa saattaa muuttua kamalaksi. Muksu haluaa ja kinuaa. On väsynyt ja nälkäinen. Lahjonta, kiristys ja uhkailu ei auta. Lapsen kanssa kaupassa käynti vaatii monta kompromissiä ja joustoa löytyy toivottavasti kummaltakin osapuolelta niin lapselta kuin aikuiseltakin.

Näin meillä:

Meidän perhe on aina käynyt tutkimassa leluhyllyt niin, että jompi kumpi aikuisista kuuntelee ja katselee lapsen kanssa leluja. Leluja saa testailla ja sitten jatketaan matkaa. Kun leluhyllyllä sitten alkaa mankuminen, että mä haluun ton ja mä haluun ton niin itse ainakin vastaa tuhon, "Ahaa, sepä näyttää kivalta" ja tutkin lelua lapsen kanssa. Jos makuminen vielä jatkuu niin sanon "Katsotaan vähän myöhemmin ja vaikka synttäri tai joululahjaksi" Aika usein tehdään myös niin, että jos otat tämän karkin niin jätät tuon kortin pois. Ehkä silti liian usein tulee ostettua lapsen mielen mukaan asioita ja näin jälkeen päin harmittaa. Pitäisi vain pysyä tiukempana, mutta miten?! Tiettyyn pisteeseen asti auttaa lapsen ajatusten harhauttaminen eli katsotaan mitä tuolta toiselta hyllyltä löytyy, mutta 3v alkaa olla jo aika tiukka haluamisissaan varsinkin jos on väsy tai nälkä. Päätinkin tässä jo useampana päivänä, että kauppaan ei mennä ennen kun on kunnolla syöty ja levätty.

Yksi lapsen suosikki asioista isoissa marketeissa on lamppu osasto. Tyttö tykkää juosta kirkkaiden lamppujen alla ja kokee asiasta suurta riemua.




Viimeksi kaupassa käydessä lapsi halusi ehdottomasti mennä juoksemaan lamppujen alle ja mikäs siinä... Tosin joskus kuulee toisten vanhempien komentavan, että kaupassa ei saa juosta... En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Jos juoksulenkki lamppujen alla tekee muksun päivästä vähän helpomman niin antaa palaa vaan.