keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Uusi amigurumi

Löysin tällaisen ihanan kissan ohjeen eräästä kirjaston kirjasta. Tosin muokkasin ohjetta aikalailla uudenlaiseksi. Tein kissalle jalkaan kengät ja ohjeen mekko ei oikein istunut kunnolla joten sitäkin muokkasin samalla kun virkkasin. Tämä on siis kissan ohje, mutta mielestäni jotkut näistä kissoista näyttävät hiiriltä. Mies sanoi, että se johtuu korvista. Kissan korvista pitäisi tehdä terävämmät ja hiirellä on pyöreät korvat. Tyttäreni sanoi kyllä myös, että nukke näyttää kissalta.



Tein muutaman kissan lisää ja näille uusille kissoille tein peukalotkin. Se mihin kissa peukaloa tarvitsee on minullekin vielä mysteeri, mutta halusin kokeilla peukalon tekoa kun olen jossain ohjeessa sellaisenkin nähnyt. Nämä peukalot tulivat kyllä ihan päästäni, eli eivät ole tehty minkään ohjeen mukaan.




Ihastuin näihin kissoihin niin että taidan loput langat käyttää näihin. Lankoja kyllä riittää niin pitkäksi aikaa, että tämäkin innostus hiipuu. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että silmät puuttuvat. Lähetin tällä viikolla tilauksen USA:han ja nyt vain odotellaan koska silmät saapuvat. Yhdelle kissalle laitoinkin nuo isommat silmät, mutta en oikein tiedä ovatko ne ihanat vai kamalat...

Yllättävän monta harjoitustyötä pitää tehdä ennen kuin olen tyytyväinen tulokseen. Kaikissa kissoissa on jotakin parannettavaa. Täytyy myös käydä ostamassa avaimenperärenksuja, että saan sellaisen kiinnitettyä nuiden päähän.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Maalausprojekti lapsen kanssa

Eli sain lapsena kummisedältäni tällaisen lokerikon jossa pidin kaiken maailman koriste-esineitä. Tämä kaivettiin mammalan varastosta ja kaapista löytyi Tikkurilan trendivärit 2006-2007 näytemaaleja. Lapsi oli auttamassa maalaamisessa, mutta suurelta osin minä tämän maalasin... projekti on ollut kesken nyt jo monta viikkoa eli mukavaa, että sain sen valmiiksi.




Näistä saatiin uusi koti pikku poneille. Poneille piti tehdän sängyt koska tyttäreni halusi, että ponit nukkuvat. Maatuskan kuvia leikattiin kankaasta ja liimattiin ponien seinälle. Timantit koristavat myös seiniä. Tyttö halusi, että lokerikko on vain poneille, mutta äiti kävi salaa laittamassa myös pikku Hello Kityt tuonne.



maanantai 18. huhtikuuta 2011

Mitäs sitten?

Olen piirtänyt maatuskoja tarpeeksi, olen virkannut amigurumeita tarpeeksi ja kiintiö pussukoihinkin on tullut täyteen. Tosin ostin viikonloppuna kirppikseltä vetoketjuja siinä toivossa, että tekisin vielä lisää noita pussukoita. Pitsit puuttuvat ja meidän kylän pitsikaupasta loppui tuo nätti pitsi.

Toisaalta tunnen, että nyt olen saanut tarpeeksi aikaiseksi, eikä ole jäänyt tekemättömiä hommia roikkumaan... ainiin! Nyt muistin, että yksi maalaushomma on kesken. Täytyypä ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä se vaikka huomenna valmiiksi. Lääkäri kyllä totesi minulla poskiontelontulehduksen, mutta tuskin se haittaa maalaushommia.

Olen saanut lapsena kummisedältäni sellaisen puisen lokerikon, jota maalaan tyttärelleni. Hän saa laittaa sinne pikkuiset hepat ja Hello kittynsä. Lisään kuvat tänne vähän myöhemmin. Pitää nostaa projekti tuolta parvekkeelta esille etten unohda.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Omelukoneen neula menee poikki

Jotain vikaahan tuossa ruksuttimessa on... Olen ommellut pussukoita joita olisi tarkoitus mennä myymään johonkin myyjäisiin, mutta ompelukone sanoo vain naks kun yritän ommella... No täytyy yrittää sitä saada kuntoon ennen kuin kaikki neulat ovat rikki.

Kävin myös ystävälläni ompelemassa pussukoiden saumat saumurilla ja se vasta olikin hauskaa... en muista että olisin saumuria käyttänyt ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta hauskaahan tuo oli...

Pohdin tässä vain, että mitä tällaisista pussukoista kehtaa myyjäisissä pyytää. Itselläni on jo vaikka kuinka monta pussukkaa käytössä. Säilyttelen niissä muistikirjaa, silmälaseja ja sykemittaria. Kohta koko kangas on varmaan käytetty. Kangas on siis 70-luvulla hankittu meille sohvakankaaksi ja on hyvä kuntoista. Muutaman kauppakassin tuosta vielä saa. Se on kyllä mukava tunne kun pääsee käyttämään kangasta joka on lojunut 30 vuotta kaapissa tyhjän panttina.

Lapsen kanssa kotona

Muistan itse tykänneeni lapsena tiskata. Oli kivaa kun tuli vaahtoa ja sai harjata laseja puhtaaksi. Oma tyttäreni pitää myös tiskaamisesta, mutta minun mielestä se on hieman raskasta. Vettä leviää väkisinkin joka paikkaa ja koko tyttö on aivan märkä.

Tässä eräänä päivänä löysin vanhat lasipurkit jotka kaipasivat tiskausta ja päästin tytön tosi hommiin. Puolituntia tyttö läträili vedellä ja tiskasi purkkeja. Yllättävää ettei vettä löytynyt kamalasti lattialta ja pärjättiin yhdellä pyyhkeellä. Ainoa miinus tässä harrastuksessa on että vettähän siinä kuluu, mutta jos äiti ottaisi vaikka vähemmän suihkuja niin saataisiin tasoitusta sieltä.


Lapsen kanssa kaupassa

Kaikki vanhemmat ja jopa ihmiset joilla ei ole lapsia ovat varmasti samaa mieltä siitä, että joskus kauppareissu lapsen kanssa saattaa muuttua kamalaksi. Muksu haluaa ja kinuaa. On väsynyt ja nälkäinen. Lahjonta, kiristys ja uhkailu ei auta. Lapsen kanssa kaupassa käynti vaatii monta kompromissiä ja joustoa löytyy toivottavasti kummaltakin osapuolelta niin lapselta kuin aikuiseltakin.

Näin meillä:

Meidän perhe on aina käynyt tutkimassa leluhyllyt niin, että jompi kumpi aikuisista kuuntelee ja katselee lapsen kanssa leluja. Leluja saa testailla ja sitten jatketaan matkaa. Kun leluhyllyllä sitten alkaa mankuminen, että mä haluun ton ja mä haluun ton niin itse ainakin vastaa tuhon, "Ahaa, sepä näyttää kivalta" ja tutkin lelua lapsen kanssa. Jos makuminen vielä jatkuu niin sanon "Katsotaan vähän myöhemmin ja vaikka synttäri tai joululahjaksi" Aika usein tehdään myös niin, että jos otat tämän karkin niin jätät tuon kortin pois. Ehkä silti liian usein tulee ostettua lapsen mielen mukaan asioita ja näin jälkeen päin harmittaa. Pitäisi vain pysyä tiukempana, mutta miten?! Tiettyyn pisteeseen asti auttaa lapsen ajatusten harhauttaminen eli katsotaan mitä tuolta toiselta hyllyltä löytyy, mutta 3v alkaa olla jo aika tiukka haluamisissaan varsinkin jos on väsy tai nälkä. Päätinkin tässä jo useampana päivänä, että kauppaan ei mennä ennen kun on kunnolla syöty ja levätty.

Yksi lapsen suosikki asioista isoissa marketeissa on lamppu osasto. Tyttö tykkää juosta kirkkaiden lamppujen alla ja kokee asiasta suurta riemua.




Viimeksi kaupassa käydessä lapsi halusi ehdottomasti mennä juoksemaan lamppujen alle ja mikäs siinä... Tosin joskus kuulee toisten vanhempien komentavan, että kaupassa ei saa juosta... En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Jos juoksulenkki lamppujen alla tekee muksun päivästä vähän helpomman niin antaa palaa vaan.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Lapsen kanssa askarteleminen osa 2.

Meillä on kotona ollut aina tapana säilyttää lahjapaperit. Varsinkin jouluisin kaikki paperit ja pussit yritetään säilyttää mahdollisimman hyvin ja ne käytetään seuraavana vuotena taas uudelleen. Itse arvostan myös lahjassa sitä, että se on kääritty vanhaan paperiin tai vaikka monta kertaa käytetyyn lahjapaperipussiin. No toki pidän ihanista uusista papereistakin ja haluan taitella ne talteen. Joskus kun vien lahjaa ja olen pakannut sen lahjapapaperipussiin niin käyn vaivihkaa lahjan avaamisen jälkeen hakemassa pussin takaisin.

Monet kaverini ovat naureskelleet tapaani, mutta sitten kuitenkin ymmärtäneet miksi teen niin. Tuollainen kaunis paperipussi maksaa monta euroa kaupassa. Miehenikin on välillä pyöritellyt päätään kun vien lahjaa aina samassa pussissa ja pussi on jo teipattukin, että pysyy kasassa.

Viimeviikolla lapseni sai syntymäpäivälahjan kummitädiltään ja kummitäti oli paketoinut saappaat vanhaan jo vähän väriävaihtaneeseen perus paperipussiin jossa oli lahjanaru. Tyttöni oli aivan innoissaan kun näki pussissa saappaat ja monta kertaa ilmoitti, että tällaiset saappaat hän on aina halunnut. Paperipussin heitin roskiin koska sitä ei olisi enää voinut käyttää. Toisinsanoen tässä tapauksessa lahjan sisältö merkitsi enemmän kuin sen paketti.

Kolme vuotis syntymäpäivillä ei kauheasti ehdi papereita laittamaan talteen kun pikku ihminen repii paperit silpuksi. No onneksi ehdin edes yhden Niiskuneiti paperin säilyttää. Leikkasin Niiskuneidin kuvat paperista ja tyttö liimaili ne vihkoonsa, johon on liimattu tarroja ja Hevisaurus -lehdestä leikattuja kuvia. Ostan aina välillä lapselle jonkun prinsessa lehden tai vastaavan ja kun se on luettu huolella niin siitä voi leikata myös kuvia ja liimailla vihkoon. Tietysti lapsi tarvii apua leikkaamisessa, mutta on erittäin innokas liimaamaan ja sommittelemaan kuvia paperille. Sitten kirjoitan vielä vihon sivulle päivämäärän ja ehkä jotain kommentteja mitä lapsi on sanonut liimaillessaan kuvia.




Sain pelastettua vielä pari päivää synttäreiden jälkeen myös tällaisia lahjapaperin palasia. Nyt palaset odottavat kirjekuoressa liimaamista. Katselin kyllä jo eilen, että pitää ostaa lisää liimaa. Tuo on myös hyvä ajatus, että kirjoittaa minkä paketin päällä lahjapaperi on ollut. Vai muistaako joku mitä sai 3v syntymäpäivälahjaksi ja keneltä?