Nykyajan linnut

Heti alkuun muutama sana minusta. En ole luontokuvaaja, kuvaan mieluiten ihmisiä ja tapahtumia. Sen vuoksi tämän jutun kuvat ovat aika huonolaatuisia, mutta toivottavasti niistä selviää ajatus.

Toisekseen en ole mikään kasvi- tai lintutieteilijä vaikka isän puolen suvussa tällaisia tieteilijöitä on. Erotan naakan, variksen ja harakan ja tietyn määrän pikkulintuja. Muistan, että lapsena setäni rengasti lintuja Tuulikki mummon pihassa. Ja Tuulikki mummo ruokki, ehkä vähän naapurienkin harmiksi naakkoja pihallaan. Kuulin joskus käytettävän sanaa naakkamummo. Naakkamummo elää käsitteenä vieläkin sillä juuri yksi vanha luokkakaverini kysyi vieläkö se naakkoja syöttävä mummo asuu siellä asevelikylässä.

Se miksi kiinnitän huomiota lintuihin ja muihin luonnon tapahtumiin johtuu varmasti sukurasitteesta. Lintu- ja kasvikirjat ovat aina käden ulottuvilla ja tiettyjä neuvoja kuten: Keväisin ei kannata törmätä pöllöön ja lokitkin ovat agressiivisiä pesimisaikana, olen kuullut monta kertaa.

Mutta tässä mielestäni hauskimmat yksityiskohdat jotka olen huomannut lähi vuosina:

Liikennepylväät ovat ilmeisesti ihanteellisia pesärakennus paikkoja. Tuossa tiellä jossa tuo pikkulinnun pesään lento on kuvattu on muutamalla muullakin linnulla pesä lampussa. Tänä vuonna huomasin ensimmäistä kertaa tuollaisen naakan pesän.

Kaikenlaista sitä tänne kirjottaa, mutta joskus on kiva pysähtyä katselemaan ympärille ja huomata jotain uutta.

Viestejä vaatekomerosta

Vaatekomeron siivoaminen ja järjestäminen on ikuista puuhaa. Sitä ei saa koskaan valmiiksi tai jos saa sellaiseksi että siellä pystyy kääntymään niin viimeistään kahden viikon päästä komero on ovelle asti täynnä. Pienessä asunnossa komerolla on valtava merkitys, mutta miksi tuota kaatopaikkaa ei saa koskaan järjestykseen?

Löytyy vaatteita joita ei raaski heittää pois, sellaisia jotka ovat isoja, pieniä tai juuri sopivia, mutta väärän värisiä. Käsissä pyörii monta vaatetta, kenkää ja tavaraa ja pää yrittää keksiä niille jonkin sijoituspaikan. Miksi on niin vaikeaa heittää tavaraa roskiin tai keräykseen? Miksei kirppis laatikko tule koskaan täyteen? Ne kerrat kun olen raivopäissäni heitellyt tavaraa roskiin tuntuivat hyvältä, mutta nyt on taas sellainen kausi ettei mistään pysty luopumaan. Niin ja tila loppuu siis kesken.

Päätin tänään kuitenkin jätjestää edes hieman komeroa, niin että tietäisin edes vähän missä mikäkin tavara on. Tuollainen hieman siivoaminen on kuitenkin mahdottomuus ja niinpä tästä siivouskerrasta meinasi tulla jätti urakka. Sain kuitenkin taivuteltua itseni järjestämään vain 4 vai 5 laatikkoa. Kirjoitin laatikoiden kylkeen viestejä itselleni, ihan vaan siksi, että tietäisin edes jotain laatikoiden sisuksista.

Vaatekomeron järjestäminen on siis yhtä ikuista taistelua. Toisaalta siitä voisi myös tehdä taidetta niin kuin Tuulikki mummoni teki. Alla olevassa kuvassa on mummon liinavaatekaappi, jossa hän on koristanut jokaisen pinon pään ruusukkeella. Tulisihan tuosta hyvä mieli jos komero olisi kauniisti koristeltu. Päämääränä pidän kuitenkin sitä, että turhaa tavaraa saataisiin pois ja säilytettäisiin vain tarpeellinen. Mistä kumpuaa tällainen pula-aja meininki, että kaikki tavarat pitää säästää jos niitä sittenkin tarvittaisiin joskus. Sitten taas on käynyt myös niinkin, että vanhat kaapissa lojuneet tavarat ovat saaneet uuden elämän, esimerkkinä vaikka se 20 vuotta mammalan kaapissa seisonut sohvakangas, josta tein nyt kauppakasseja ja ihania pussukoita.

Neuvona siis: Älä heitä mitään pois, huomenna voit tarvita sitä! Tai: Yhtään tavaraa et täältä mukaasi saa! Miksi siis jemmailet turhuutta?

Nyt lähden etsimään silmälasejani... ne ovat aina hukassa. Kukakohan insinööri keksisi tähänkin helpotusta :)

Kahvinkeittämisen taidetta

Joskus elämässä kannattaa tehdä yksinkertaisista, arkisista asioista monimutkaisia ja paljon vaivaa vaativia. Yksi tällainen arkinen asia josta halusin tehdä taas uudelleen taidetta on kahvin keittäminen. Isäni toi minulle paketillisen tumma paahtoista kahvia ja se maistui niin hyvältä, että muistin kuinka ennen vanhaa keittelimme pannukahvikeittimellä kavit ja nautimme siitä.

Kahvipannu oli hieman epäkunnossa, mutta se saatiin kuitenkin korjattua kohtalaisesti. Kannun kannen luukku oli irronnut ja se laitettin takaisin. Luukku falskaa jos pannua pitää pitkään täydellä teholla levyllä, mutta jos pannun laittaa vähän sivuun hellalla niin luukun tiiviste kestää.

Laitan yleensä kahvinkeittien valmiiksi illalla, että aamulla saan painaa sen vain päälle. Niin tein nytkin, laitoin kahvipannun tarvikkeineen valmiiksi aamua varten.

Täytyy kyllä myöntää etten jauhanut aamulla pavuista kahvia vaan laitoin pannujauhatusta. Mutta myllyä pääsee käyttämään myöhemminkin ja ajattelin että siitä tulee kivaa puhaa lapselle. Pannumyssyn ompelin sinä aikana kun kahvi pulputteli. En tiedä onko tuo myssy ihan oikeanlainen eli pitääkö se pannun lämpimänä, mutta on nyt ainakin jotain.

Siitä en sitten tiedä onko kahvi sen parempaa tällä tavalla vai tavallisella kahvinkeittimellä. Enkä tiedä kannattaako tällaisesta arkisesta asiasta tehdä näin monimutkaista. Kaikki kun hoituisi pelkällä napin painalluksella eikä tarvitsisi olla koko ajan passissa hellan vierellä. Toisaaltaan vanhat esineet näyttävät ja tuntuvat "mummolta". Väkisinkin mieleen tulee puuhella ja vanhat kahvikupit. Sitä en muista joiko Tuulikki mummo koskaan kahvia, mutta kahvimyllyn hän omisti. Mariitta mummo taas juo kahvia ja kahvihetket neljän sukupolven kanssa jäävät varmasti mieleen.

Meillä lapsi saa myös kahvia. Kupin pohjalle lorautetaan pikku tilkka kahvia ja loput laitetaan maitoa. Tässä kuvassa ollaan vappukahvien jälkeen mammalassa.

Kissa klubi

Amigurumisilmät meren takaa saapuivat. Ihmeellistä, että niiden tilaaminen rapakon takaa tulee halvemmaksi kuin täältä kotikaupungista ostaminen.Ostin myös pari kerää uutta lankaa joten kissa villitys jatkuu.

 

Lainasin myös serkulta kirjan jossa oli virkatut kesätossut ja ajattelin kokeilla niidenkin tekemistä. Kuulemisiin rakkaat lukijat :)