Suurinpiirtein omalla kaavalla tehty.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Vihainen tipu
Tällainen tästä nyt sitten tuli... en oikein tiedä onnistuko tää vai ei... täytyy vähän katsella tätä.
Tällainen lähtee kuitenkin joululahjaksi.
Suurinpiirtein omalla kaavalla tehty.
Suurinpiirtein omalla kaavalla tehty.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Voihan pöllö ja pipo
Virkkasin tyttärelle pöllöpipon. Ohje on täältä:
PÖLLÖ pipot
Aloitin pipon virkkaamisen siis itselle, eli tein aikuisen kokoa, mutta huomasin jo tosi nopeasti, että pipo on todella pieni ja sopii lapsen päähän paremmin. Muokkasin jonkin verran ohjetta omaan lankaan ja käsialaan sopivaksi. Lankana olen käyttänyt NOVITAN Viivi ja Hanko -lankaa. (yritin laittaa linkin niihinkin, mutta Novitan sivut eivät toimi juuri tällä hetkellä).
Oman pipon tein kaksinkertaisesta Viivilangasta, mutta täytyy nyt sanoa, että tuo pipo on aivan liian iso ja se on saanut purkutuomion.
Iltaisin virkkaan ranteet kipeänä ja sen jälkeen kun vielä päättelen langat ja ompelen silmät ja nokat kiinni pipoon niin sormetkin jo huutaa armoa. Joka kerta kun virkkaan ja ompelen päätän, että nyt tämä hulluus saa loppua ja käsityöt saa vähäksi aikaa jäädä. Ja joka kerta tuo päätös pitää lähes puoli tuntia.
Käsien kipeytyminen on kyllä hankalaa... mitä sitten kun ne kipeytyvät niin ettei niillä pysty enää oikeasti tekemään mitään? Miksi ihminen kestää kipua kun haluaa tehdä jotain niin intohimoisesti? Samanlailla mulla on käynyt valokuvauksen kanssa. Painava kamera rasittaa kättäni niin, että joudun syömään ennen valokuvauskeikalle lähtöä jo kourallisen kipulääkkeitä ja keikan aikana sitten lisää. Onneksi olen löytänyt hyvän ja kevyen kameran ja tällä vältän nykyään kipeytymisen. En sitten tiedä onko käteni virkkausasento jotenkin väärä vai miksi käteni välillä huutaa kivusta.
Oma mummoni kutoo sukkia vielä yli 80 vuotiaana hurjaa tahtia eikä tuo tahti näytä yhtään hiljenevän. Toivon ettei oma tahtinikaan hiljene. Varsinkin näin syksyisin telkasta Kaunarit ja sylissä käsityöt on mukavaakin mukavampi yhdistelmä.
Nyt on taas niin monta rautaa tulessa, että eiköhän blogiin tule päivityksiä tänä talvena ihan reippaasti.
PÖLLÖ pipot
Aloitin pipon virkkaamisen siis itselle, eli tein aikuisen kokoa, mutta huomasin jo tosi nopeasti, että pipo on todella pieni ja sopii lapsen päähän paremmin. Muokkasin jonkin verran ohjetta omaan lankaan ja käsialaan sopivaksi. Lankana olen käyttänyt NOVITAN Viivi ja Hanko -lankaa. (yritin laittaa linkin niihinkin, mutta Novitan sivut eivät toimi juuri tällä hetkellä).
Oman pipon tein kaksinkertaisesta Viivilangasta, mutta täytyy nyt sanoa, että tuo pipo on aivan liian iso ja se on saanut purkutuomion.
Iltaisin virkkaan ranteet kipeänä ja sen jälkeen kun vielä päättelen langat ja ompelen silmät ja nokat kiinni pipoon niin sormetkin jo huutaa armoa. Joka kerta kun virkkaan ja ompelen päätän, että nyt tämä hulluus saa loppua ja käsityöt saa vähäksi aikaa jäädä. Ja joka kerta tuo päätös pitää lähes puoli tuntia.
Käsien kipeytyminen on kyllä hankalaa... mitä sitten kun ne kipeytyvät niin ettei niillä pysty enää oikeasti tekemään mitään? Miksi ihminen kestää kipua kun haluaa tehdä jotain niin intohimoisesti? Samanlailla mulla on käynyt valokuvauksen kanssa. Painava kamera rasittaa kättäni niin, että joudun syömään ennen valokuvauskeikalle lähtöä jo kourallisen kipulääkkeitä ja keikan aikana sitten lisää. Onneksi olen löytänyt hyvän ja kevyen kameran ja tällä vältän nykyään kipeytymisen. En sitten tiedä onko käteni virkkausasento jotenkin väärä vai miksi käteni välillä huutaa kivusta.
Oma mummoni kutoo sukkia vielä yli 80 vuotiaana hurjaa tahtia eikä tuo tahti näytä yhtään hiljenevän. Toivon ettei oma tahtinikaan hiljene. Varsinkin näin syksyisin telkasta Kaunarit ja sylissä käsityöt on mukavaakin mukavampi yhdistelmä.
Nyt on taas niin monta rautaa tulessa, että eiköhän blogiin tule päivityksiä tänä talvena ihan reippaasti.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Huhuu? Muu!
Ahdistava lokakuu... Joku lupailee jo lunta ja räntää ja talvirenkaat pitäis vaihtaa. Mitkä talvirenkaat? Justhan kesä vasta alkoi...
Tässä kuussa pitäisi saada kaikki tehtyä, ensi kuussa taas työpaikka odottaa ja silloin ei vapaa-aikaa liiemmin taas jää. Lista tehtävistä asioista on pitkä ja tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Flunssakin iskee päälle. No mikäs sen paremmin auttaa ahdistukseen kuin virkkuukoukku ja lanka. Niitä täällä vaan pyörittelen vaikka pitäis tehdä työhakemuksia, siivota, etsiä tärkeitä papereita, tehdä valokuvia ja kaikkee muuta tosi tärkeetä... ja tässä mä vaan istun nojatuolissa ja virkkaan. Ja kaiken huipuksi hukkasin TAAS lankasakset vaikka ne ei tästä tuolilta ole mihkään lähteneet niin en löydä niitä.
Googlailin virkattuja lehmän ohjeita enkä löytänyt montaa ilmaista ohjetta ja koska raha ei kasva tällä hetkellä puissa niin päätin kerrankin tehdä omalla ohjeella. Tämä ei kauhen helppo ollut ja jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa... no ei vaan... ei tällainen pakkoneurootikko voi luovutta jos johonkin on ryhtynyt. Ohjeen laitan jossain vaiheessa jos saan sen puhtaaksi kirjoitettua. Ja jos ymmärrän vielä noita merkintöjä joita olen virkatessani kirjoittanut.
Sitäpaitsi tää ei edes mun mielestä näytä lehmältä... tää oli vähän muu... Ja kaiken kruunasi se että koko lehmää oli vaikea kuvata... murisen täällä... murr!
Tässä vielä tipu pöllö joka lensi lapsen päiväkotiin jossa tyttäreni kaveri toivoi pöllöä ja ilmoitti suosikki värikseen keltainen...
Tässä kuussa pitäisi saada kaikki tehtyä, ensi kuussa taas työpaikka odottaa ja silloin ei vapaa-aikaa liiemmin taas jää. Lista tehtävistä asioista on pitkä ja tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Flunssakin iskee päälle. No mikäs sen paremmin auttaa ahdistukseen kuin virkkuukoukku ja lanka. Niitä täällä vaan pyörittelen vaikka pitäis tehdä työhakemuksia, siivota, etsiä tärkeitä papereita, tehdä valokuvia ja kaikkee muuta tosi tärkeetä... ja tässä mä vaan istun nojatuolissa ja virkkaan. Ja kaiken huipuksi hukkasin TAAS lankasakset vaikka ne ei tästä tuolilta ole mihkään lähteneet niin en löydä niitä.
Googlailin virkattuja lehmän ohjeita enkä löytänyt montaa ilmaista ohjetta ja koska raha ei kasva tällä hetkellä puissa niin päätin kerrankin tehdä omalla ohjeella. Tämä ei kauhen helppo ollut ja jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa... no ei vaan... ei tällainen pakkoneurootikko voi luovutta jos johonkin on ryhtynyt. Ohjeen laitan jossain vaiheessa jos saan sen puhtaaksi kirjoitettua. Ja jos ymmärrän vielä noita merkintöjä joita olen virkatessani kirjoittanut.
Sitäpaitsi tää ei edes mun mielestä näytä lehmältä... tää oli vähän muu... Ja kaiken kruunasi se että koko lehmää oli vaikea kuvata... murisen täällä... murr!
Tässä vielä tipu pöllö joka lensi lapsen päiväkotiin jossa tyttäreni kaveri toivoi pöllöä ja ilmoitti suosikki värikseen keltainen...
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Panic! at the Disco matryoshka doll
Olen ollut pitkään totaalikieltäytyjä muusiikin suhteen. Tänä keväänä törmäsin kuitenkin bändiin jonka musiikki ja sanoitukset kolahtivat niin kovaan sydämeen, että hyppäsin pois kiertoradaltani, joka vältteli musiikkia. Panic! at the Discon levy on soinut taukoamatta spotifyssä ja autossa. Lapseni on aivopesty kuuntelemaan kyseistä bändiä ja mies ja ystävätkin ovat saaneet jo varmasti osansa.
Muutama viikko sitten aloitin hopesavikurssin jossa olen nyt päässyt tekemään kaksi riipusta. Hopeasavi on siis saveen verratavaa massaa josta voidaan muotoilla lähes mitä vain jonka jälkeen se poltetaan ja siitä tulee hopeaa.
Blogia lukeneet tai minut tuntevat tietävät että olen myös neuroottisen kiinnostunut maatuskoista. Keräilen niitä, piirrän niitä, virkkaan niitä ja ehkä vielä syksyllä neulonkin sellaiset. Näistä kahdesta neuroosista yhdistin yhden mummon. Helppoa! Kaksi päähänpinttymää samaan kappaleeseen.
Riipus on tehty näin:
1. tiimarista muovailuvahaa joka paistetaan uunissa kovaksi, muotoilin siitä maatuskan ja kaiversin kirjaimet P!atD ja kasvot, vaha uuniin ja valmistuote ulos
2. tämä maatuska painetaan muottimassaan joka on tilattu hopeasavi.fi sivuilta
3. muottiin painellaan hopeasavi ja annteaan kuivua
4. kuivunut savi poltetaan
5. patinoidaan ja kiilloitetaan
Välivaiheisiin mahtuu kaivertamista ja hiomista. Tässä kuvat tapahtumasta.
Kovetettu muovailuvaha oik. ja siitä tehty muotti vas.
Hopeasavi levitettynä muottiin.
Poltto. Mummo liekeissä.
Patinoitu ja kiilloitettu.
Muutama viikko sitten aloitin hopesavikurssin jossa olen nyt päässyt tekemään kaksi riipusta. Hopeasavi on siis saveen verratavaa massaa josta voidaan muotoilla lähes mitä vain jonka jälkeen se poltetaan ja siitä tulee hopeaa.
Blogia lukeneet tai minut tuntevat tietävät että olen myös neuroottisen kiinnostunut maatuskoista. Keräilen niitä, piirrän niitä, virkkaan niitä ja ehkä vielä syksyllä neulonkin sellaiset. Näistä kahdesta neuroosista yhdistin yhden mummon. Helppoa! Kaksi päähänpinttymää samaan kappaleeseen.
Riipus on tehty näin:
1. tiimarista muovailuvahaa joka paistetaan uunissa kovaksi, muotoilin siitä maatuskan ja kaiversin kirjaimet P!atD ja kasvot, vaha uuniin ja valmistuote ulos
2. tämä maatuska painetaan muottimassaan joka on tilattu hopeasavi.fi sivuilta
3. muottiin painellaan hopeasavi ja annteaan kuivua
4. kuivunut savi poltetaan
5. patinoidaan ja kiilloitetaan
Välivaiheisiin mahtuu kaivertamista ja hiomista. Tässä kuvat tapahtumasta.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Hyvää huomenta se on syksy taas
Näin syksyllä alkaa virkkaus- ja kudontasormia kutittaa ja silloin kaivan puikot ja koukut esiin. Lankakaupoilla on jo käyty ja lankaa tilattu netistä. Täältä löysin helpolla lankoja ja tilaus tuli vaivatta postiin http://www.lankatalo.net/product_catalog.php?c=57. On se nykyään niin helppoa, mutta kyllä se on myös asiakasystävällistä kun kaikkea löytyy. Prismassa, Cittarissa ja Vapaa valinnassa hyllyt huusi tyhjyyttään. Moni muukin aloittaa kutomisen näin sykyllä?
Ja juu puhun neulomisesta kutomisena, koska meillä on aina kudottu. Toki kudotaan mattojakin mattopuilla, mutta Tuulikki mummo aina kutoi ja niin kutoo Mariitta mummokin, joten minäkin kudon.
Virkkaus on tosin mun suosikki hommaa ja nyt olenkin näitä pöllöjä virkkaillut
http://www.repeatcrafterme.com/2012/06/crochet-owl-family-amigurumi-pattern.html
ohjeet ylläolevasta linkistä. Amerikan englanniksi virkkaus on helppoa. Jos joku tarvitsee sanastoa saa kysyä!
Tässä toinen suosikki pöllö. Kolme pöllöä ovat tyttärelleni ja yksi pöllö lensi päiväkotiin kaverille. Päiväkodissa toinenkin poika odottaa pöllöä joten tilausta on...
http://www.etsy.com/listing/87024606/crochet-pattern-lovely-cuddly-owl-by?ref=sr_gallery_10&ga_search_query=owl&ga_view_type=gallery&ga_ship_to=ZZ&ga_min=0&ga_max=0&ga_ref=auto1&ga_search_type=all&ga_facet=owlOhje on ostettu täältä Etsystä jonka toimintaa en ihan tajua, koska kaikki on englanniksi, mutta tällainenkin poropeukalo sai sieltä tilattua ohjeen helposti ja se tuli ihan muutaman tunnin kuluessa sähköpostiin kun olin sen maksanut... en edes ymmärrä miten maksu muka näkyi niin nopeasti vastaanottajalla. Olen tuolta tilannut nyt amigurumien silmiä ja pöllöjen silmiä ja kaikki toimii nopeasti ja helposti. Eli voin suositella lämpimästi.
Tällaista tällä kertaa. Töitä on kirjoitettu ylös työlistalle joten syksyn aikana lisää käsitöitä!
Ja juu puhun neulomisesta kutomisena, koska meillä on aina kudottu. Toki kudotaan mattojakin mattopuilla, mutta Tuulikki mummo aina kutoi ja niin kutoo Mariitta mummokin, joten minäkin kudon.
Virkkaus on tosin mun suosikki hommaa ja nyt olenkin näitä pöllöjä virkkaillut
ohjeet ylläolevasta linkistä. Amerikan englanniksi virkkaus on helppoa. Jos joku tarvitsee sanastoa saa kysyä!
Tässä toinen suosikki pöllö. Kolme pöllöä ovat tyttärelleni ja yksi pöllö lensi päiväkotiin kaverille. Päiväkodissa toinenkin poika odottaa pöllöä joten tilausta on...
Tällaista tällä kertaa. Töitä on kirjoitettu ylös työlistalle joten syksyn aikana lisää käsitöitä!
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Juhannuksen jälkeen
Niinhän siinä sitten kävi, että talokaupat meni kiville... eikun uutta etsimään. Olihan se aika ihanteellinen, mutta labratuloksista löytyi jotain sellaista, minkä takia ei muuteta.
No mutta juhannuksesta on selvitty. Taidetaan olla kyllä koko porukka kipeenä. Likellä kuumetta ja mulla kurkku kipeä ja mieskin otti vähän vahvistusta heikkoon oloon. Toivotaan, että yön aikana kaikki parannutaan jostain taikaiskun voimasta.
Käytiin tänään Tampereella ja Ideaparkissa. Mukaan tuli uusi kamera ja kasa helmiä. Askarreltiin kaulakorut molemmille Likelle ja mulle. Kamerasta lisää myöhemmin, pitää päästä tutustumaan tähän vempeleeseen tarkemmin. Oli muuten tosi kiva myyjä, joka mulle kameran möi. Teki vähän samanlaista keikkaa kuvaajana kuin mä... eli oltiin samalla aaltopituudella.
Nyt on muuten puolen vuoden työkomennus takana ja kuukauden perunanmyynti torilla alkamassa. Kesäistä hommaa ja ihan mukavaa, tosin insinöörin koulutuksella vois tehdä muutakin kun myyrä pelunoita...
No mutta juhannuksesta on selvitty. Taidetaan olla kyllä koko porukka kipeenä. Likellä kuumetta ja mulla kurkku kipeä ja mieskin otti vähän vahvistusta heikkoon oloon. Toivotaan, että yön aikana kaikki parannutaan jostain taikaiskun voimasta.
Käytiin tänään Tampereella ja Ideaparkissa. Mukaan tuli uusi kamera ja kasa helmiä. Askarreltiin kaulakorut molemmille Likelle ja mulle. Kamerasta lisää myöhemmin, pitää päästä tutustumaan tähän vempeleeseen tarkemmin. Oli muuten tosi kiva myyjä, joka mulle kameran möi. Teki vähän samanlaista keikkaa kuvaajana kuin mä... eli oltiin samalla aaltopituudella.
Nyt on muuten puolen vuoden työkomennus takana ja kuukauden perunanmyynti torilla alkamassa. Kesäistä hommaa ja ihan mukavaa, tosin insinöörin koulutuksella vois tehdä muutakin kun myyrä pelunoita...
perjantai 25. toukokuuta 2012
16.5.2012 Johan pomppas
meinaan sydän kurkkuun. Meidän tekemä tarjous talosta hyväksyttiin. Torstaina on kuntotarkastus. Pitäis keksiä hyviä kysymyksiä kuntotarkastukseen, mutta kyllä sen verran jännittää ettei keksi mitään järkevää. Onneks tässä on jännitettävänä jääkiekkoakin, että ajatukset vähän siirtyy muualle.
Olen jo niin monesti suunnitellut mitä pensaita ja puita haluan mun pihalle :)
Tänään se kuntotarkastus sitten oli. Särkee päätä ihan kamalasti. Ahdistaa ja pelottaa, viime yönä ei tullut uni silmään. Asiaa tuli saavikaupalla ja olo on kuin... no päähän sattuu.
Aikamoisella joukolla oltiin kuntotarkastuksessa ja hyvän talonhan se mies oli rakentanut ja omaansa möi. Joitain asioita oli tehty tosi hienosti ja tunnelma oli aika positiivinen. Joistain asioista jäi vähän jotain hampaankoloon, mutta kun on monta keittäjää niin ei se soppa kaikille maistu ja kompromisseja on tehtävä.
En tiedä pitäskö koko kirjotusta julkasta. Mies varmaan harmistuu, mutta näillä mennään. Raportoin jossain vaiheessa lisää. Tässä mennään sitten joko ojaan tai allikkoon. Osto ei siis ole vielä varmaa, mutta mutta.....
Olen jo niin monesti suunnitellut mitä pensaita ja puita haluan mun pihalle :)
Tänään se kuntotarkastus sitten oli. Särkee päätä ihan kamalasti. Ahdistaa ja pelottaa, viime yönä ei tullut uni silmään. Asiaa tuli saavikaupalla ja olo on kuin... no päähän sattuu.
Aikamoisella joukolla oltiin kuntotarkastuksessa ja hyvän talonhan se mies oli rakentanut ja omaansa möi. Joitain asioita oli tehty tosi hienosti ja tunnelma oli aika positiivinen. Joistain asioista jäi vähän jotain hampaankoloon, mutta kun on monta keittäjää niin ei se soppa kaikille maistu ja kompromisseja on tehtävä.
En tiedä pitäskö koko kirjotusta julkasta. Mies varmaan harmistuu, mutta näillä mennään. Raportoin jossain vaiheessa lisää. Tässä mennään sitten joko ojaan tai allikkoon. Osto ei siis ole vielä varmaa, mutta mutta.....
lauantai 11. helmikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)